Kuinka keittomaali on kestänyt?

Pari vuotta on kulunut ja maali on säilynyt alkuperäisessä kuosissaan. Kaikki siis hyvin tällä saralla. Maalilla yritettiin maalata roskakatos vielä vuosi keittämisestä, mutta niin vanha maali ei enää pysynyt laudassa pitkään.

Teimme tänä kesänä pihavajan, jossa ei ole tietenkään vastaavia hengittävyysvaatimuksia, joten ostimme sitä varten "muovimaalin". Halusimme saman värin, joten ei muuta kuin mallilaudan kanssa rautakauppaan. Huomasimme, että kannattaa katsoa ensin mallivärit paperilla ja sen jälkeen painua mallipuupalan kanssa ulos vertailemaan auringonvaloon. Tällä metodilla löydettiinkin värisävy. Maalimme värisävyn kohdalla on rautakaupan sävytyskoneella maininta "Rauhala" -- Kannustalon vuoden 2000 Tuusulan asuntomessujen talo, josta meidänkin värin metsästys oli alkuaan lähtöisin!

Melko ison paritalon + autokatoksen maalaukseen meni 2 henkilöltä vain 3 päivää. Keittomaali on oikein mukava maali maalattavaksi verrattuna "luiruihin" öljymaaleihin.

Mikäli olet kiinnostunut talomme rakennuksen muista yksityiskohdista, katso nettitalo.blogspot.com.

Onnenpirtin talomaali (hyvin vaalea siniharmaa)

160 litraa vettä
10 kg sinkkisulfaattia ("sinkkivihtrilli") (hinta n. 60 €)
12 kg vehnäjauhoja (hienoja)
2 kg suolaa
50 kg titaanivalkoista (hinta n. 320 €)
60 g kimröökiä (nokimusta)
3 litraa vernissaa
Pidempiaikaiseen säilöntään Atamon nestemäistä säilöntäainetta

Tarvikkeet:

220 litran terästynnyri
Lasi- tai vuorivillaa ja rautalankaa sen kiinnittämiseen
20 litran muovisaavi kylmäainesekoituksiin (kylmä vesi + jauhot)
4 kpl 200mm leca-harkkoja
Lauta tai laudasta tehty "mela"
Paistolämpömittari (joka asennetaan finnfoam-lautalle kellumaan)
Maalinsekoitusvispilä + poravasara (tavallinen porakone kiertää liian pienin välityksin ja hajoaa varmasti)
Vedenkeitin
Kauha
Siivilä (esim. saippuaveteen sekoitettu kimrööki kannattaa varmuuden vuoksi siivilöidä maalin sekaan)

...ja jos homma menee "kiville":
Useita tehosekoittimia tai Citroen CX:n öljypumppu varustettuna kumiletkusta tehdyllä kahvalla :-)
Varatynnyri
Pienisilmäistä (n. 1 mm) teräsverkkoa

Riittoisuus hienosahatulle ponttilaudalle: Yli 2 neliötä litralla
Suuri kiitos talkooporukalle! Vaikkei vielä päästy kunnolla maalaamaan, ainakin opittiin paljon, säädettiin ja kehiteltiin lopulta toimiva systeemi. Mukana oli onneksi osaamista kaikilta tarvittavilta osa-alueilta; kemia, fysiikka, matematiikka, mekaniikka jne... Toki viikonloppuna osa ehti maalaamaankin, eli aluslaudoitukset ja kaidelaudat ovat jo hyvässä vaiheessa...

(Huom! Tämän sivun teksti on täyttä asiaa, mutta jos mokaat ohjeillamme oman keitoksen, emme ota mitään vastuusta!)

Lisäämme keittoon vielä 3 litraa vernissaa. Tämä tehdään maalinsekoitusvispilällä erillisastiassa keittomaaliin sekoittaen. Erikseen sekoitettu vernissa-maalisekoite ajetaan isoon astiaan tehokkaasti sekoittaen.

Koemaalauksen jälkeen havaitsemme maalin jo melko hyväksi: Väri on hyvä, jälki tasainen ja maali ei kuivuttuaan tartu. Peittävyys ei ole hyvä, joten päätämme lisätä titaanivalkoista. Tällä kertaa teemme niin, miten homma olisi alunperin pitänyt tehdä:

Keitetään vedenkeittimellä n. 2 litraa vettä ja kaadetaan 10 l astiaan. Maalinsekoitusvispilällä sekoittaen lisätään sekaan n. 5 kauhallista titaanivalkoista. Tämän jälkeen lisätään taas 2 litraa vettä ja lisätään 5 kauhallista titaanivalkoista. Kun massa on tasainen (kuin kipsivelli), sekoitetaan sekaan valmista keittomaalia muutama litra. Kun nämä saadaan sekaisin, kaadetaan takaisin keittomaaliin tehokkaasti sekoittaen. Lisäämme kaiken pigmentin mitä talosta löytyy -- Meidän ohjeessa siis n. 150 litraan keittomaalia käytetään 50 kg titaanivalkoista. Väriä korjataan taas, eli keitoksessamme on lopulta n. 60 g kimröökiä. Maali on paksuhkoa, joten lisäämme vielä n. 10 litraa vettä.

Nyt maali on erinomaista --- Peittää kolmella tehokkalla hieraisulla ja on helppo maalata,.

Aloitamme n. klo 19 koemaalauksen sellaiseen seinään, johon aurinko ei enää paista. Otamme käyttöön 10 litraa maalia menekin laskemiseksi. Havaitsemme, että kannattaa maalata panelien raot ja lautojen päät erikseen 125 mm pensselillä. Tämän jälkeen "tervaharjalla" (pensselin koko n. 20cm x 7 cm) harjataan laudat. Pensseli alkaa toimia vasta kunnolla kostuttuaan.
Yhden 20 neliön seinän maalaukseen meni aikaa n. 1 tunti. Maalimenekki on tasan 1 litra / kaksi neliötä. Eli 160 litralla meidän pitäisi saada kaikki maalatuksi.

Päätämme jättää maalaukset ensi viikolle, eli tarkistamme tuloksen seuraavana päivänä ja päätämme sitten jatkotoimista!

Loppujen lopuksi maalinteko vei paljon aikaa, mutta näiden oppien jälkeen maalin saisi todella valmiiksi muutamassa tunnissa ja itse maalaus on huomattavan helppoa verrattuna esim. öljymaaleilla maalaukseen.

Sunnuntai

Aloitamme aamun rosvopaistin ylös kaivamisella -- Ainakin jokin onnistui, eli aamupala oli hyvä ja parilla soitolla paikalle saatiin mukava edustus tekemään jatkosuunnitelmia.
Tällä kertaa emme aloita alusta (titaanivalkoinenkaan ei ole ihan ilmaista...) vaan aloitamme lämmittämällä keitoksen takaisin 90 asteeseen (keitos oli yön aikana pudonnut n. 40 asteeseen). Rautakaupasta haetaan 1,02 mm verkkoa, josta tehdään kaksikerrossiivilä toisen tynnyrin päälle. Samoin ostetaan 15-30 kg annokkisille tarkoitettu maalisekoitusvispilä (lue: Suurin mitä kaupasta löytyy). Tekele kauhotaan pienissä erissä siivilän päälle, josta se kauhalla hierottuna painuu läpi verkosta. Verkkoon jää titaanipalleroita, jotka kerätään talteen erilliseen ämpäriin. Palleroa saadaan talteen reilun ämpärillisen verran.

Palleroille annetaan tehokäsittely keittiötehosekoittimessa. Homma toimii, eli käsittelyn jälkeen aiemmin harmaat pallerot olivat muuttuneen vitivalkoiseksi "velliksi" -- kadoksissa oleva pigmentti alkaa löytyä. Velli sekoitetaan keitokseen. Pieni 300W tehosekoitin ei kestä kuormaa, jolloin kaveri tekee sitikan öljypumpusta (rataspumppu) tehokkaan murskaimen, joka liitetään porakoneen nokkaan. Tällä virityksellä saamme kaiken pigmentin ajettua velliksi ja takaisin keitokseen. Keitos vaalenee samalla, joten nokimustaa lisätään.

Rosvopaisti

Keittomaalauksen yhteydessä tehtiin rosvopaistia. Edellisenä päivänä kaksi n. 2 kilon lampaanviulua kuorittiin täysin rasvattomaksi (en pidä villasukan mausta!). Lampaaseen tökittiin reikiä ja niihin valkosipulin kynsiä. Lampaanviulut vuorattiin merisuolalla ja käärittiin folioon. Foliokerroksia saa olla reilusti, vähintään 5 kerrosta.

Seuraavana päivänä kaivettiin n. 50 cm syvä kuoppa hiekkamaahan. Kuopan reunalle laitettiin leca-harkkoja lähinnä keittomaalaustynnyriä varten, mutta hyvin harkot varaavat lämpöä myös rosvopaistia varten. Kuopan reunalle nosteltiin kiviä ja hiekkaa lämpenemään.

Kuopassa poltettiin nuotiota keittomaalin tekemisen ajan (normaalisti 3 tuntia, meidän tapauksessa 6 tuntia)

Tämän jälkeen kuopasta lapioitiin nuotio pois. Alumiinifolioon pakatut lampaanviulut käärittiin 3 kerrokseen sanomalehteä. Sanomalehdet kostuttettiin läpimäriksi. Lampaat laitettiin kuopan pohjalle, vierellä lämmitetyt kivet ja päälle lämmin hiekka. Jos ilma on kylmä tai tuulinen, voi maan päällä poltella nuotiota. Meidän tapauksessa näin ei tehty, vaan lampaat kaivettiin ylös seuraavana päivänä n. 12 tunnin jälkeen. Lammas oli erittäin mureaa eikä lainkaan kuivaa. 4-6 tuntiakin pitäisi riittää lämmitysajaksi, mutta varma on varmaa!

Yövuorossa

Vaalean harmaan tekemiseen käytettiin kimröökiä (nokimustaa). Tätä pulveria ei tarvita paljon -- Ennakkotietojen mukaan meidän annokseen n. 24 grammaa. Sen verran olimme saaneet valistusta, että nokimusta kannattaa sekoittaa pieneen määrään saippuavettä (meillä Fairy) erillisastiassa (saippua laskee veden pintajännitystä, jolloin se menee paremmin sekaisin). Nokimusta lisättiin keitokseen siivilän läpi ja sekoitettiin.

Koemaalaus + kuivatus nuotion tulessa (myöhemmin kuumailmapuhaltimella :-) osoitti, että peittävyys ei ole hyvä ja maali on täynnä pieniä "kiviä". Möykyt havaittiin titaanivalkoiseksi, jonka pintaan oli muodostunut kova kerros (tärkkelystä?). Koska osa titaanivalkoisesta oli möykkyjen sisällä, ei maalissa ollut riittävästi peittävyyttä.

Nostimme padan uudestaan tulille -- Päätimme kokeilla lämmitystä ja tehosekoitusta porakoneella. Siivilällä siiviöitiin möykkyjä erillisastiaan jotta voidaan kehitellä menetelmä pallojen avaukseen. Lämmitys ja sekoitus ei auttanut ongelmaan. Joten lopetimme lämmityksen, laitoimme padan päälle stryrox-levyn ja peittelimme rosvopaistit maakuoppaan.

Saamiemme tietojen mukaan meidän keitokseen menee titaanivalkoista n. 36 kg (tosin ohjeessa oli maininta, että enemmänkin olisi saanut olla). Otamme valmista puuroa pienempään erillisastiaan (koska tynnyri oli melko täysi), jossa sekaan sekoitetaan titaanivalkoista. Kun pieni määrä saatiin sekoitettua, tämä kaadettiin takaisin saaviin ja tehtiin uusi titaanikäsittelykierros. Tynnyrissä alkoita tapahtua kuohumista, jota saatiin hillittyä hyvin pienellä kylmän veden lisäyksellä ja tehokkaalla sekoittamisella.

Kello 11 aikoihin Aloimme varmuuden vuoksi etsimään uutta keitosastiaa, jos homma menee uusiksi. Yhdestäkään rautakaupasta ei löytynyt peltitynnyreitä (--> käynti Nurmijärvella peräkärryn kera, vanhan öljytynnyrin avaus ja hiekkapuhallus!). Kello yhden aikaan siivilöimme keitoksen toiseen tynnyriin. Kaikkia pohjaan palaneita kokkareita ei saatu pois. Päätimme aloittaa alusta edellisestä oppineena.

Käynti kaupassa, josta ostettiin uusi erä (tällä kertaa 10 kg, eli yhden pussin paremmaksi edelliseen verrattuna) sinkkisulfaattia, vehnäjauhoja ja suolaa.

Kello 15 aloitettiin uusi keitos. Tällä kertaa laskettiin tynnyriin 150 litraa vettä josta otettiin sivuun n. 30 litraa. Lisättiin 10 kg sinkkisulfaattia. Erittäin kovilla tulilla keitettiin vesi kiehumispisteeseen. Edellisestä oppineena tämän jälkeen poistettiin tulet kokonaan. Kylmään veteen sotketut vehnäjauhot (12 kg) loroteltiin astiaan voimakkaasti sekoittaen. Kun jauhot olivat kyydissä, tehtiin erittäin pienet tulet ja nostettiin lämpötila 90 asteeseen (tässä vaiheessa oli käytössä lihalämpömittari). Lämpötila pidettiin vakiona koko kolmen tunnin keittämisen ajan ja puurosta tuli ihan hyvää. Tässä vaiheessa lisättiin 2 kg suolaa, jolla pitäisi saavuttaa maalin parempi säilyvyys (lähteiden mukaan viikosta kahteen).

Tässä vaiheessa aloitetaan pigmenttien lisääminen. Toisissa ohjeissa keittopata pidetään tulilla, toisissa otetaan pois. Nostimme keitoksen parilla harjateräksellä sivuun, koska tiesimme, että keitos alkaa helposti kuohua yli pigmenttiä lisättäessä.

Tynnyriin täytettiin 110 litraa vettä ja aloitettiin sen lämmittäminen kovilla tulilla kello 8 aikoihin. Tulen voimakkuutta lisättiin tehokkaalla puhaltimella. Sekaan lisättiin 8 kiloa sinkkisulfaattia (lempinimi: vihtrilli).
Klo 9 vesi kiehui. Sekoitimme erillisessä astiassa 12 kiloa Sunnuntai vehnäjauhoja (joilla onnistuu mainoksen mukaan aina!) kylmään 40 litran vesimäärään. Teimme samalla moottorisahalla ja höylällä sekoitusmelan 100 mm laudasta.
Jauhovelli loroteltiin varovasti kuumaan veteen samalla tehokkaasti sekoittaen. Ohjeen mukaan sekoitellaan pohjasta ylöspäin nostellen. Soppa ei meinannut kiehua ja puita lisättiin. Keitos alkoi liisteröityä, mutta samalla syntyi ongelma -- Paksu vehnävelli muodostaa hyvän lämpöeristeen ja liika lämpö polttaa keitoksen pohjaan (peltitynnyrin pohja on erittäin ohut!). Juuri näin kävikin ja keitoksesta tuli ns. "pillkkupuuroa".

Kaivoimme soraan n. 50 cm syvän kuopan, jonka reunoille aseteltiin 4 kpl 200mm leca-harkkoja tynnyrin aluseksi (2 / puoli). Näin tynnyri saadaan mukavalle työskentelykorkeudelle ja toisaalta jää riittävä palotila.
220 litran terästynnyri vuorattiin lasivillakaitaleella suuremman lämmitystehokkuuden saamiseksi.

"Keittomaalilla ei voi epäonnistua" - Vaikka likeltä piti...

Koska olemme päättäneet tehdä muovittoman ja hengittävän talon, päädyimme keittomaalaukseen. Näin ollen talopaketti tilattiin ilman pohjamaalausta. Aito pellavaöljymaali (Uula tai Tikkurilan Lin Pellava) oli toinen vaihtoehto, mutta pohjamaalaus ja kahteen kertaan päällemaalaus kuulostaa työläältä. Nurkka- ja ikkunanpielilaudat tosin käsitellään Uulan sinkkivalkoisella ja pellavaöljymaalilla, jotka tulikin talotehtaalta pohjamaalattuna.

Selvittelimme keittomaalauksen saloja monista lähteistä: Panu Kailan kirjat, kirjaston muu materiaali, televisio-ohjelmat ja netistä hakukoneella löytyvä tietous. Kaikkialla kehutaan helppoutta ja halpuutta.
Koska talomme väriksi oli valittu hyvin vaalean siniharmaa, ei tieto ollutkaan ihan niin helposti saatavilla; Yleensä ohjeet käsittelevät joko puna- tai keltamultamaalausta, joka lieneekin helpompaa ja halvempaa kuin vaaleiden värien aikaansaaminen. Esim. Kailan kirjoissa vain ohimennen mainitaan, että vaaleat värit tehdään käyttämällä titaanivalkoista väripigmenttinä -- Esim. annostelun eroavaisuutta punamulta yms. maaleihin ei kerrota. Samoin jostain selvisi, että homeenestoa ei voi tehdä rautasulfaatilla vaan sinkkisulfaatilla, kun tehdään vaaleita värejä.

Vinkkinä kuulimme yhden kohteen, joka oli maalattu tavoittelemallamme värillä. Saimme maalin tekijältä tarkan ohjeen ja kävimme tarkistamassa ko. talon -- Hyvältä näytti.

Järjestimme kaksipäiväiset maalaustalkoot, jonka yhteydessä kokeiltiin myös rosvopaistin valmistusta.