Kello 11 aikoihin Aloimme varmuuden vuoksi etsimään uutta keitosastiaa, jos homma menee uusiksi. Yhdestäkään rautakaupasta ei löytynyt peltitynnyreitä (--> käynti Nurmijärvella peräkärryn kera, vanhan öljytynnyrin avaus ja hiekkapuhallus!). Kello yhden aikaan siivilöimme keitoksen toiseen tynnyriin. Kaikkia pohjaan palaneita kokkareita ei saatu pois. Päätimme aloittaa alusta edellisestä oppineena.

Käynti kaupassa, josta ostettiin uusi erä (tällä kertaa 10 kg, eli yhden pussin paremmaksi edelliseen verrattuna) sinkkisulfaattia, vehnäjauhoja ja suolaa.

Kello 15 aloitettiin uusi keitos. Tällä kertaa laskettiin tynnyriin 150 litraa vettä josta otettiin sivuun n. 30 litraa. Lisättiin 10 kg sinkkisulfaattia. Erittäin kovilla tulilla keitettiin vesi kiehumispisteeseen. Edellisestä oppineena tämän jälkeen poistettiin tulet kokonaan. Kylmään veteen sotketut vehnäjauhot (12 kg) loroteltiin astiaan voimakkaasti sekoittaen. Kun jauhot olivat kyydissä, tehtiin erittäin pienet tulet ja nostettiin lämpötila 90 asteeseen (tässä vaiheessa oli käytössä lihalämpömittari). Lämpötila pidettiin vakiona koko kolmen tunnin keittämisen ajan ja puurosta tuli ihan hyvää. Tässä vaiheessa lisättiin 2 kg suolaa, jolla pitäisi saavuttaa maalin parempi säilyvyys (lähteiden mukaan viikosta kahteen).

Tässä vaiheessa aloitetaan pigmenttien lisääminen. Toisissa ohjeissa keittopata pidetään tulilla, toisissa otetaan pois. Nostimme keitoksen parilla harjateräksellä sivuun, koska tiesimme, että keitos alkaa helposti kuohua yli pigmenttiä lisättäessä.