Rosvopaisti

Keittomaalauksen yhteydessä tehtiin rosvopaistia. Edellisenä päivänä kaksi n. 2 kilon lampaanviulua kuorittiin täysin rasvattomaksi (en pidä villasukan mausta!). Lampaaseen tökittiin reikiä ja niihin valkosipulin kynsiä. Lampaanviulut vuorattiin merisuolalla ja käärittiin folioon. Foliokerroksia saa olla reilusti, vähintään 5 kerrosta.

Seuraavana päivänä kaivettiin n. 50 cm syvä kuoppa hiekkamaahan. Kuopan reunalle laitettiin leca-harkkoja lähinnä keittomaalaustynnyriä varten, mutta hyvin harkot varaavat lämpöä myös rosvopaistia varten. Kuopan reunalle nosteltiin kiviä ja hiekkaa lämpenemään.

Kuopassa poltettiin nuotiota keittomaalin tekemisen ajan (normaalisti 3 tuntia, meidän tapauksessa 6 tuntia)

Tämän jälkeen kuopasta lapioitiin nuotio pois. Alumiinifolioon pakatut lampaanviulut käärittiin 3 kerrokseen sanomalehteä. Sanomalehdet kostuttettiin läpimäriksi. Lampaat laitettiin kuopan pohjalle, vierellä lämmitetyt kivet ja päälle lämmin hiekka. Jos ilma on kylmä tai tuulinen, voi maan päällä poltella nuotiota. Meidän tapauksessa näin ei tehty, vaan lampaat kaivettiin ylös seuraavana päivänä n. 12 tunnin jälkeen. Lammas oli erittäin mureaa eikä lainkaan kuivaa. 4-6 tuntiakin pitäisi riittää lämmitysajaksi, mutta varma on varmaa!

Yövuorossa

Vaalean harmaan tekemiseen käytettiin kimröökiä (nokimustaa). Tätä pulveria ei tarvita paljon -- Ennakkotietojen mukaan meidän annokseen n. 24 grammaa. Sen verran olimme saaneet valistusta, että nokimusta kannattaa sekoittaa pieneen määrään saippuavettä (meillä Fairy) erillisastiassa (saippua laskee veden pintajännitystä, jolloin se menee paremmin sekaisin). Nokimusta lisättiin keitokseen siivilän läpi ja sekoitettiin.

Koemaalaus + kuivatus nuotion tulessa (myöhemmin kuumailmapuhaltimella :-) osoitti, että peittävyys ei ole hyvä ja maali on täynnä pieniä "kiviä". Möykyt havaittiin titaanivalkoiseksi, jonka pintaan oli muodostunut kova kerros (tärkkelystä?). Koska osa titaanivalkoisesta oli möykkyjen sisällä, ei maalissa ollut riittävästi peittävyyttä.

Nostimme padan uudestaan tulille -- Päätimme kokeilla lämmitystä ja tehosekoitusta porakoneella. Siivilällä siiviöitiin möykkyjä erillisastiaan jotta voidaan kehitellä menetelmä pallojen avaukseen. Lämmitys ja sekoitus ei auttanut ongelmaan. Joten lopetimme lämmityksen, laitoimme padan päälle stryrox-levyn ja peittelimme rosvopaistit maakuoppaan.

Saamiemme tietojen mukaan meidän keitokseen menee titaanivalkoista n. 36 kg (tosin ohjeessa oli maininta, että enemmänkin olisi saanut olla). Otamme valmista puuroa pienempään erillisastiaan (koska tynnyri oli melko täysi), jossa sekaan sekoitetaan titaanivalkoista. Kun pieni määrä saatiin sekoitettua, tämä kaadettiin takaisin saaviin ja tehtiin uusi titaanikäsittelykierros. Tynnyrissä alkoita tapahtua kuohumista, jota saatiin hillittyä hyvin pienellä kylmän veden lisäyksellä ja tehokkaalla sekoittamisella.

Kello 11 aikoihin Aloimme varmuuden vuoksi etsimään uutta keitosastiaa, jos homma menee uusiksi. Yhdestäkään rautakaupasta ei löytynyt peltitynnyreitä (--> käynti Nurmijärvella peräkärryn kera, vanhan öljytynnyrin avaus ja hiekkapuhallus!). Kello yhden aikaan siivilöimme keitoksen toiseen tynnyriin. Kaikkia pohjaan palaneita kokkareita ei saatu pois. Päätimme aloittaa alusta edellisestä oppineena.

Käynti kaupassa, josta ostettiin uusi erä (tällä kertaa 10 kg, eli yhden pussin paremmaksi edelliseen verrattuna) sinkkisulfaattia, vehnäjauhoja ja suolaa.

Kello 15 aloitettiin uusi keitos. Tällä kertaa laskettiin tynnyriin 150 litraa vettä josta otettiin sivuun n. 30 litraa. Lisättiin 10 kg sinkkisulfaattia. Erittäin kovilla tulilla keitettiin vesi kiehumispisteeseen. Edellisestä oppineena tämän jälkeen poistettiin tulet kokonaan. Kylmään veteen sotketut vehnäjauhot (12 kg) loroteltiin astiaan voimakkaasti sekoittaen. Kun jauhot olivat kyydissä, tehtiin erittäin pienet tulet ja nostettiin lämpötila 90 asteeseen (tässä vaiheessa oli käytössä lihalämpömittari). Lämpötila pidettiin vakiona koko kolmen tunnin keittämisen ajan ja puurosta tuli ihan hyvää. Tässä vaiheessa lisättiin 2 kg suolaa, jolla pitäisi saavuttaa maalin parempi säilyvyys (lähteiden mukaan viikosta kahteen).

Tässä vaiheessa aloitetaan pigmenttien lisääminen. Toisissa ohjeissa keittopata pidetään tulilla, toisissa otetaan pois. Nostimme keitoksen parilla harjateräksellä sivuun, koska tiesimme, että keitos alkaa helposti kuohua yli pigmenttiä lisättäessä.

Tynnyriin täytettiin 110 litraa vettä ja aloitettiin sen lämmittäminen kovilla tulilla kello 8 aikoihin. Tulen voimakkuutta lisättiin tehokkaalla puhaltimella. Sekaan lisättiin 8 kiloa sinkkisulfaattia (lempinimi: vihtrilli).
Klo 9 vesi kiehui. Sekoitimme erillisessä astiassa 12 kiloa Sunnuntai vehnäjauhoja (joilla onnistuu mainoksen mukaan aina!) kylmään 40 litran vesimäärään. Teimme samalla moottorisahalla ja höylällä sekoitusmelan 100 mm laudasta.
Jauhovelli loroteltiin varovasti kuumaan veteen samalla tehokkaasti sekoittaen. Ohjeen mukaan sekoitellaan pohjasta ylöspäin nostellen. Soppa ei meinannut kiehua ja puita lisättiin. Keitos alkoi liisteröityä, mutta samalla syntyi ongelma -- Paksu vehnävelli muodostaa hyvän lämpöeristeen ja liika lämpö polttaa keitoksen pohjaan (peltitynnyrin pohja on erittäin ohut!). Juuri näin kävikin ja keitoksesta tuli ns. "pillkkupuuroa".

Kaivoimme soraan n. 50 cm syvän kuopan, jonka reunoille aseteltiin 4 kpl 200mm leca-harkkoja tynnyrin aluseksi (2 / puoli). Näin tynnyri saadaan mukavalle työskentelykorkeudelle ja toisaalta jää riittävä palotila.
220 litran terästynnyri vuorattiin lasivillakaitaleella suuremman lämmitystehokkuuden saamiseksi.